Tästä se lähtee, ensimmäinen blogipäivitys. 

Tämän blogin tarkoitus on lähinnä toimia päiväkirjanani ja kanavana, johon saan purettua iloa, surua, ahdistusta, kaikkea mitä päässäni pyörii päivät pitkät.

Olen siis 21-vuotias nainen, avovaimo, äiti. Tuo järjestys on vain oikeastaan tällä hetkellä täysin päinvastainen. Kaikki energiani menee pääsääntöisesti äitinä olemiseen, tämän uuden hienon roolin opetteluun. Siinä sivussa pyrin olemaan myös hyvä avovaimo miehelleni ja jossain taka-alalla pyörii myös se naiseus. En tiedä ymmärtääkö kukaan tätä, mutta minusta tuntuu siltä, ettei kerta kaikkiaan ainakaan juuri nyt tähän yhteen ihmiseen mahdu samaan aikaan sekä äiti että nainen. Lähinnä nyt sellainen seksuaalinen nainen, joka pitäisi itsensä hyvässä kunnossa, kauniina ja terveenä ja viettelisi illan tullen miehen ja välillä myös lounasaikaankin. 

Minulla on siis pikku prinsessa Olivia, joka on 4kk ikäinen. Olivia syntyi perjantaina 16.9.2011 klo. 8.12 pitkän ja tuskaisen työn ja ponnistuksen jälkeen sain maailman suloisimman lapsen syliini, rinnalleni. Kyllä, siinä meinasi jo usko loppua ja varsinkin voimat. Mutta kun kaksi kätilöä sekä mieheni huusi kaikki yhtäaikaa että "PONNISTA!" niin pakkohan se oli. Ja olihan se sen arvoista. Olivia oli 3145g ja 49 cm, pipo oli 34cm, juuri sopiva. <3 


Nyt tuo tyttö on yli 7kg ja yli 60cm pitkä, vaatekoko vaihtuu uhkaavasti jo 68cm. Minun vauvani jo nauraa, kiljuu, heiluu ja tarttuu esineeseen. Viikko sitten aloitettiin soseet, nyt ollaan syöty jo perunaa, porkkanaa ja tänään maistettiin bataattia. Peruna oli yäk, porkkana ok ja bataatti ilmeisesti hyvää. Viikko sitten loppui myös imetys. Mutta se on oma tarinansa ja siitä voin purkaa sitten myöhemmin tuskaani. 


Niin, onhan minulla myös mies. Lapseni isä. Maaliskuussa tulee neljä vuotta siitä, kun löysimme toisemme. Kihloihin menimme 2009 juhannuksena. Samaisena kesänä muutimme saman katon alle. Ensimmäistä vauvakuumetta lievittämään hankimme kissanpennun. Vuosi sen jälkeen hankimme toisen. Vasta sitten sain oikean vauvan. ;) 

Elän melko tavallista elämää. Olen opiskelija ja nyt äitiyslomalla. Mietin päivät ja yöt, menenkö kouluun syksyllä, vai jäänkö kotiin. Ehkä sekin selviää joku kaunis päivä. Jos rahalla ei olisi merkitystä, jäisin kotiin. Kotiäitiys sopii minulle.