Olivia täytti tänään 6kk <3 On mulla jo iso tyttö. Tuntuu siltä, että siitä olis vain muutama viikko kun huusin ja vaikeroin supistusten kanssa synnytyssalissa... Toinen samanlainen, niin on mennyt jo vuosi!

Tänään oli ihan paska päivä. Heti aamusta alkoi mökötys. Ärsyttää kun V nousee aamulla ylös ja heti alkaa valitus, väsyttää, vituttaa, kissa huutaa, mikään ei ole hyvin! Sit ei ollut senkään vertaa... Kerrankin tosin se olin minä, joka avasin suuni puolen päivän aikaan. Käytiin lenkillä ja kahvilla. Sitten alkoi iltapäivästä Olivialla huono päivä. Varmaan hampaita tulossa..
No, nyt on tyttö unilla, V jossain päin kaupunkia, minä kotona, Corona korkattu ja ihan hyvä fiilis. Kerrankin.

Olivia lähtee ihan kohta eteenpäin. Peppu nousee sellaseen malliin jo ylös, että ei kauaa mene kun mä saan juosta sen perässä pää kolmantena jalkana :D Enää en todellakaan voi jättää sängyn päälle hetkeksikään, sen verran pyörii ympyrää ja menee aika vauhtia jo takaperin. siitähän se kiukku tuleekin, kun lelut menee vaan kauemmas eikä ollenkaan lähemmäs <3

Hain tänään perhepäivähoitopaikka hakemuksen. Tekee pahaa, mutta pakko se on vaan laittaa lapsi syksyllä hoitoon. Ei nappaa sitten yhtään tuo koulu, mutta kunhan saisin vaan sen käytyä ja paperit käteen sieltä. En tuntisi oloani ihan niin luuseriksi sitten enää. Ja just viikonloppuna puhuttiin äidin luona, että olis se ihan turvallista, että olis kummallakin vanhemmalla edes joku tutkinto alla, että jos ero tulee niin siinähän jäät lapsen kanssa tyhjän päälle, jos kaikki toimeentulo on tullut toiselta osapuolelta. Varsinkin kun ei olla edes naimisissa, tai vaikka oltaiskin, mut jos olis avioehto. Ei sillä, että meillä huonosti menis tai että ero olis tulossa. Mutta realistisena ihmisenä kaikkeen kannattaa varautua.. Mä oon itseasiassa yllättynyt, kuinka hyvin me ollaan V kanssa selvitty tästä vauvan tulosta, meillä menee itseasiassa tosi hyvin. <3