Taas on kuukausi vierähtänyt. Olivia täyttää huomenna 7kk <3 Nyt käännytään jo kumminkin päin, selältä vatsalleen ja vatsalta selälleen. Eteenpäin ei vielä niinkään mennä, mutta lattialla pyöritään hirmuisesti ja ihan itse saa jo kalastella kauas heiteltyjä leluja. Sängyn päällä mönkii kuin mittarimato <3 
 Ruokakin maistuu, puuroa vetää ja lihatkin on aloitettu jo. Kalaa en ole vielä antanut, mutta sitä vois ens viikolla käydä ostamassa. Kananmunaakin on saanut kerran. Kaikkea siis ollaan jo maistettu kohta. 

Käytiin perjantaina ostamassa Olivialle uusi turvaistuin. Maksoi ihan maltaita, mutta ihanahan se on. Britaxin Multi-Tech 2 ja tottakai Elena värillä, eli pinkki-musta. On se kuitenkin aika pystyasennossa, että en tiedä viittiikö ihan vielä pitkiä matkoja siinä istuttaa Oliviaa. Kaukalo vaan alkaa käymään sen verran pieneksi, että ulkovaatteet päällä ei siihen mahdu. Tästäkin sain muuten jo itkun aihetta. Että mun vauva on jo niin iso, ettei siihen kaukalookaan mahdu enää.. Haluisin, että mulla olis aina vain sellainen pieni käärö, jota vois pitää sylissä ja tuuditella. Mutta nuo lapset kun ne kasvaa ihan hirveetä vauhtia ja tää vauva-aika on tosiaan niin äärettömän lyhyt. Vaikka vauvahan mulla vieläkin on, mutta jo vähän isompi vauva. 
Syöttötuolia me lähdettiin muuten hakemaan, mutta sitä ei saatu. Ei ollut kuin se yksi kappale ja sekin sellainen väärän värinen. Haluan pähkinän värisenä, nyt kun kerta sekin pitää uutena ostaa. Kellään ei ollut käytettyä eikä mistään kirppareiltakaan löytynyt. Maksetaan sitten itsemme kipeeks siitäkin. Kunhan se ensin tulis, että pääsis hakemaan. Alkaa jo selkä kiittämään ja muutenkin tuo sitterissä syöttäminen. Olis niin kivaa, kun sais lapsen pöydän ääreen, sit vois syödäkin vaikka ihan yhtäaikaa. Vaikka aika kasassa tuo lapsi vielä on, kun sen syöttikseen tökkää, mutta kunnolla tukemalla niin kyl se siinä 10min pystyy olemaan. 


Mä oon nyt sit hakenu kouluun takasin, eli sinne syksyllä. Ja perhepäivähoitopaikan hain myös Olivialle. Tekee niin pahaa, ettei mitään rajaa, mutta pakko. Pakko on mennä kouluun, vaikka ei yhtään nappaakaan. Ja mä kauhulla odotan muutenkin sitä rumbaa. Taitaa mammalla alkaa uudestaan unettomat yöt. Ensin päivät koulussa, sit illat lapsen kanssa ja sit yöt tentteihin lukemista ja ah, niitä ihania näyttösuunnitelmia ja stressiä ja vaikka mitä... Onneks se ei oo kuin n. 9kk, sit se on ohi! Sit mä oon lähäri, mitähän mä silläkin tutkinnolla edes perkele teen. Mä en tiedä yhtään, mitä mä edes haluisin isona tehdä. Tällä hetkellä mä haluisin olla vain äiti, hoitaa lapsia muutaman vuoden ja sit alkaa miettimään, että halusinko mä ehkä tehdäkin jotain. Niin mä aion tehdäkin, koulu, perhe ja sit mietitään elämää uudestaan. Mä oon ihan tyytyväinen, kun olis vaan talous turvattu, hyvä paikka asua ja rakas perhe ja lapset ympärillä. Muulla ei niinkään väliä.


Täytyy varmaan tännekin jo ääneen sanoa, että nyt se laihdutus alkaa! Tänään. Mä oon sen sata kertaa alottanut ja kestänyt yhden päivän.. Nyt mä oon saanut totaalisesti tarpeekseni tästä valasolosta ja siitä, että MITKÄÄN vaatteet ei mahdu päälle. Paitsi lökäpökät. Viimeks eilen kun piti syömään lähteä ulos, niin mä ajattelin, että tähänkö on oikeesti tultu, kun ei ollut mitään mikä mahtuis päälle. Farkut ei mee jalkaan, ne kinnaa jo reisien kohdalta, puhummattakaan siitä, että perse pitäis mahtua kanssa. Paidat ei mee päälle kun on niin jumalattomat daisarit ettei henkeä saa. No, kieltämättä ei mua ne isot tissit haittaa, mutta muu kyllä. 
Eli tänään se alkoi, dieetti. Vaaka näytti aamulla kauheita, rehellisesti, mä painan nyt jo sen verran kuin viimeisilläni raskaana, itseasiassa enemmänkin. Vyötärön mitta on kanssa ihan kamala, en tiedä riittääkö edes kaksinumeroinen luku siihen mittaan, jos riittää niin ei oo kaukana siitä kolminumeroisestakaan. Tavoite on saada ainakjn edes vähintään 12kg pois, 15kg niin oon enemmän kuin tyytyväinen. Vaikka ei toi paino ole se, mitä mä orjallisesti tuijotan, jos lähtee vaan 10kg niin ei haittaa, kunhan sentit häviää lantiolta ja vyötäröltä sitäkin paremmin! Kunhan mun entiset farkut mahtuis jalkaan ja vaatekoko pienenis sen kaks kokoa pienemmäks. 
Hyvä on jo tämän päivän alku, aamupalaksi oli teetä ja vesimelonia. Nam nam! Tämä on järkkyä ekat päivät, nyt kun jaksan tsempata itteni niin viikon päästä on jo paljon parempi olla.